Finanssialan Keskusliitto: Asuntolainakatto ei ole toiminut ulkomaillakaan

Finanssialan Keskusliiton mukaan asuntolainakatosta on saatu Ruotsissa huonoja kokemuksia. Rajoituksia paremmin voisi toimia asuntojen tarjontaan vaikuttaminen. FK ottaa tiedotteessaan kantaa ministeri Antti Tanskasen vetämän työryhmän ehdotukseen, jonka mukaan Finanssivalvonta saisi oikeuden rajoittaa pankkien myöntämän asuntolainan määrää. Asuntolainakatto tarkoittaisi, etteivät pankit enää saisi myöntää lainoja, jotka kattavat 100 prosenttia asunnon arvosta. Nykyisin Finanssivalvonta suosittelee, että asunnon ostaja rahoittaisi 10 prosenttia hinnasta omilla varoillaan ja korkeintaan 90 prosenttia lainalla, mutta suositusta ei usein noudateta. Pankit voivat myöntää jopa sadan prosentin ylittäviä lainoja. FK:n mukaan lainakatosta muualla saadut kokemukset ja tutkimustulokset eivät tue luottorajoituksen käyttöönottoa. Ruotsissa lainan enimmäismäärää on rajoitettu lainsäädännöllä vuodesta 2010 alkaen. Tänä syksynä Ruotsissa on FK:n mukaan vaadittu rajoitusten kumoamista tai muuttamista, sillä uusien asuntojen rakentaminen on Ruotsissa merkittävästi vähentynyt, ja etenkin suurissa kaupungeissa lainakaton vaikutus asuntojen hintakehitykseen on jäänyt odotettua vähäisemmäksi. Nuorten ensiasunnon hankinta on Ruotsissa vaikeutunut ja vakuudettomien korkeakorkoisten luottojen ottaminen lisääntynyt. Myös Iso-Britannian valtiovarainministeriö suhtautuu lainakattoon varauksellisesti. Iso-Britanniassa paikallinen valvontaviranomainen on selvitysten perusteella päätynyt arvioimaan, ettei sitovalle luottorajoitukselle ole perusteita. Se rankaisisi kohtuuttomasti asiakkaita, joiden takaisinmaksukyky on hyvä. FK toteaa, että lainakatto iskisi pahiten ensiasunnon ostajiin, etenkin niihin, jotka eivät saa lainalleen esimerkiksi vanhempiensa takausta. Siten lainakatto voisi kasvattaa taloudellista eriarvoisuutta. Lisäksi työvoiman liikkuvuus saattaisi kärsiä, kun muutto kasvukeskuksiin kävisi aiempaa hankalammaksi. FK:n mukaan asuntomarkkinoiden vakautta voitaisiin paremmin edistää puuttumalla asuntojen kysynnän sijaan asuntojen tarjontaan. Kysynnän muutoksiin joustavasti reagoiva tarjonta tasaisi hintakehitystä ja pienentäisi hintakuplien riskiä. Tarjonnan lisääminen edellyttäisi riittävää kilpailua rakennustarvike- ja asuntotuotannossa ja kyllin suurta tonttitarjontaa siellä, missä asuntojen kysyntä on suurinta.